4 syys 2018

Sinä olet oikeassa paikassa

Tämä aamu alkoi jälleen meditaation jälkeen rakkaan koiramme ulkoilutuksella. Se on minulle yksi päivän tärkeimmistä hetkistä. Aamu-ulkoiluissa on aina jotain taianomaista. Olo on vielä seesteinen ja rauhoittunut, aamun tuoksut ovat tuoreita ja raikkaita yön jäljiltä. Ja se hiljaisuus jonka koko keho aistii, uusi rytmi joka päivä ja sen kuuntelu. Käsin kosketeltava taikahetki johon uppoutuu.

Loppulenkistä askelsin kotikatua. Näin mitä kauneimman omenan keskellä ajotietä. Omena oli aivan täydellinen. Se oli iso ja muodoltaan täydellisen pyöreä. Omenan maku tulvi suuhuni katsellessani sitä! Saatoin maistaa makeuden, pienellä kirpeydellä höystettynä. Väritykseltään se oli punainen jossa häivähdys pirteän vaaleaa. Näköaistini lepäsi tässä kauneudessa. Tämä hetki vangitsi minut täysin. Pysähdyin ihastelemaan tuota omenaa joka tuntui olevan täysin väärässä paikassa, ollen silti aivan täydellinen ja henkeäsalpaavan kaunis. Kontrasti siitä, että joku niin kaunis ja elävä on mustan ja kuolleen asvaltin päällä oli jollain lailla hullunkurinen. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja täydellinen hiljaisuus laskeutunut kaikkialle.

Kyykistyin ajotielle ja kuvasin omenaa (ohikulkijoiden ilmeistä olisi saanut mielenkiintoisen kuvasarjan). Jäin vielä hetkeksi ihastelemaan tuota kaunista näkyä. Jäin pohtimaan kuitenkin ajatusta, joka ensi ihastelun jälkeen tuli mieleeni ja se oli se, että miten tuo kaunis omena voikaan olla niin väärässä ympäristössä? Sitten muistin sanonnan jota monet hokevat: Tuntui kuin olisin ollut väärässä paikassa väärien henkilöiden seurassa! Samassa ymmärrykseni laajeni, että sinä tai minä, emme koskaan voi olla väärässä paikassa väärien ihmisten ympäröimänä. Meidän tehtävä on välillä olla siellä missä meidän vähiten odotetaan olevan ja juuri niiden henkilöiden ympäröimänä, jonka kanssa silloin olemme. Miksi? Siksi, että joku voi herätä ja huomata kauttasi elämän kauneuden, sinun kauneutesi ja saada omaan elämään jotain uutta. Sinun avullasi joku toinen voi tulla näkyväksi ja kauniiksi. Sinun avullasi tapahtuu ihmeitä. Sinä voit täydellisesti muuttaa jonkun elämän. Me kylvämme joka hetki siemeniä ympärillemme ja parhaiten kylvämme niitä sillä lailla, että olemme omia itsejämme, pienentämättä itseämme ja annamme sisimpämme loistaa.

Miten maailmankaikkeus kaikessa suuruudessaan ja mahtavuudessaan voisi järjestää meidät väärään paikkaan? Ei mitenkään, koska tarkoituksemme on olla osa suurempaa kokonaisuutta, joka järjestyy juuri täydellisesti, oikeassa ajassa ja paikassa, juuri oikeiden ihmisten ja asioiden kera.

Rakkaudella,
Laura





22 huhti 2018

Kun joku avaa kotinsa meille

Kun joku avaa kotinsa meille

Olen tässä lähiaikoina ollut etuoikeutetussa asemassa, koska olen päässyt ihmisten koteihin niin työ kuin yksityiselämässäni. Tässä toisen kotiin astumisessa on jotain pyhää, valloittavaa ja kaunista. Se on kuin askeltaisi toiseen maailmaan.

Oletko koskaan miettinyt, kun astut toisen kotiin, että hän paljastaa siinä paljon muutakin kuin vain kotinsa? Hän antaa sinun tulla hänen omiin energioihinsa ja näyttää muutakin itsestään kuin vaan tavarat ja huonekalut mitä silmilläsi näet. Kun astut toisen kotiin, voit sisään astuessasi aistia tämän hetken ilot ja surut, muutkin tunteet mitä kodissa tällä hetkellä on menossa. Kutsumalla toisen ihmisen kotiinsa, hän raottaa myös sielunsa ja sydämensä ovea. Hänen kodissaan voi aistia tietynlaisen energiakerrosten väreilyn. Se, että joku avaa kotinsa meille, on kutsutulle suuri kunnia.

Muistithan sen, että kun olet saanut kutsun toisen kotiin, et kävele siellä likaiset kengät jalassa (pahoin, kateellisin, itsekkäin tai muulla lailla matalin energioin). Pyyhi siis kenkäsi kunnolla puhtaiksi ennen sisään astumista. Astele siellä sen sijaan kuin tanssahtaen ilossa ja lapsenomaisella uteliaisuudella, unohtamatta kunnioitusta ja kiitollisuutta siitä että olet saanut astua toisen kotiin, toisen lepopaikkaan, yhteen tärkeimmistä paikoista mikä hänellä on. Jos et pysty toimimaan näin, kannattaa sinun miettiä voisitko siirtää tapaamistasi siihen hetkeen kun saat kenkäsi pyyhittyä kunnolla?

Omaan kotiin kuten itseensäkin on välillä vaikea kiinnittää huomioita tai kuunnella sitä. Pidämme monesti kotiamme ja itseämme itsestäänselvyytenä, ja ohitamme molemmat monin eri tavoin. Siksi seuraava harjoitus onkin oiva tapa, jolla voit kuulostella kotisi energioita. Samalla tavalla kuin tulija, joka tulee kotiisi ja mahdollisesti kokee ja aistii nämä energiat.

Harjoitus:

Sulje silmäsi, hiljenny hetkeksi ja hengittele muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Tämän jälkeen jatkat normaalia hengitystäsi. Ole tässä tilassa hetki ja kuulostele eri aisteillasi mitä ympärilläsi tapahtuu.

Silmät suljettuina, kuvittele seuravaksi itsesi ulko-ovesi ulkopuolelle. Miltä sinusta tuntuu kun seisot suljetun, vielä avaamattoman oven takana? Minkälainen tunnelma tässä on?

Tämän jälkeen avaa ovi ja tulet eteiseen. Mitä aistit tässä hetkessä ja mitä näet? Kenkiä hujan hajan vai aistitko jotain syvempää? Helpotuksen vai kiireen tunnun? Välinpitämättömyyden vai rakkauden tulvahduksen?

Etenet mielikuvissasi asuntosi sisällä. Mitä eri huoneet ja tavarat sinulle viestittävät? Onko kotonasi ilmavuutta ja tilaa uusille asioille vai onko se tukkoinen ja täynnä?

Mitä kotisi kertoisi sille joka tulee siellä käymään? Onko siellä kaaosta, läpikäymättömiä tunteita vai paljon elämää, iloa. Kylmyyttä vai lämpöä? Tasapainoa ja luovuutta? Ennen kaikkia aisti sitä, oletko itse tyytyväinen tilanteeseen vai pitäisikö asialle tehdä jotain?

Kun olet käynyt kotisi kaikki huoneet ja yleisenergian läpi, niin voit konkreettisesti miettiä toimia millä saisit kotisi energiat muuttumaan. Tarvitseeko tila tavaroidenvähentämistä vai onko sinulla liikaa menossa omassa elämässäsi. Avaatko kotiasi koskaan kenelläkään ja luotatko muihin ihmisiin? Mitä ikinä päätätkään toimia kotisi ja itsesi suhteen, on valinta aina sinun 😀

Rakkaudella,
Laura





1 huhti 2018

Sisäinen tie

Kirjoitan tänään ensimmäisen kerran tätä blogitekstiä. Olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. Tätä kirjoittaessani tunnen jo pienen kuvotuksen tunteen ja häpeän nousevan kehoni kautta tietoisuuteni. Miksi näin? Olen koko ikäni toistellut itselleni mantraa joka menee näin: En osaa kirjoittaa, ranskalaiset viivat ovat tyyliäni. En todellakaan osaa kirjoittaa. En osaa kirjoittaa pitkää tekstiä… Tätä hokemaa olen vuosikaudet (vuosikymmenet) toistellut ajatuksissani ja ääneen, tehden siitä lopulta todellisuuttani. Ehkä nyt on aika muuttaa tämäkin hokema johonkin positiivisempaan suuntaan.

Sisäinen tie- blogi sai alkunsa siitä kun kiemurtelin omissa riittämättömyyden tunteissani. Koin jälleen ihmeellisen epätoivon oman osaamiseni suhteen hiipivän tai oikeastaan taas vyöryvän ylleni. Sellainen ahdistava tunne joka vaivihkaa valtaa koko mielen ja ajatukset, toisin sanoen tulee puskista. Salpaa hengitystä ja saa ajatuksen kulkevan mitä hullummissa mielikuvissa. Olen tiedostanut sen, että karkuun juoksemalla näitä juttuja, ne vain kasvavat. Otin aikaa itselleni, pysähdyin ja kuulostelin mistä tämä kaikki on saanut alkunsa. En saanut selvyyttä. Tunnistin nämä kuitenkin omiksi tunteikseni ja asioikseni, jotka aina aika ajoin nostavat päätään. Levoton mieli seurasi minua koko päivän ja illan. Annoin sen olla matkaseuranani tämän koko ajan.

Illalla käydessäni nukkumaan olin jo tuskainen kun oloni ei ollut helpottanut. Yleensä tämä olo menee nopeasti ohitse, kun annan sen olla ja kuulostelen sitä niin kauan kun on tarve…mutta ei tänään. Illalla käydessäni nukkumaan teen henkiset ”iltasuihkut” jotta voisin rauhassa mennä nukkumaan ja saisin levolliset yöunet. Pyysin auttajiani apuun ja pyysin, että he helpottaisivat oloani. Siinä samassa Arkkienkeli Mikael tuli luokseni. Hän peitteli minut kauniilla sinimetallisella kevyellä ja silti samalla tukevan tuntuisella peitteellä. Peite oli hohtava ja kaunis, sellainen, jota en koskaan pystyisi mielikuvitukseni voimin luomaan. Se oli taianomainen hetki, jossa ajan ja paikan merkitys katosi, vaikka tiedostin koko ajan olevani omassa sängyssäni. Siinä samassa oloni parani ja pystyin vihdoinkin huoahtamaan helpotuksesta ja hengittämään syvään. Samalla hetkellä minua kehotettiin aloittamaan kirjoittaminen blogilla, jonka nimi on Sisäinen tie. Tähän tietoon nukahdin levollisena ja kiitollisena.

Tässä blogissa kerron omasta sisäisestä tiestäni ja miten minä näen henkisyyden arjessa, miten jokainen kokemus on oma sisäinen tie, niin sinulla kuin minulla. Miten ihmismieli heittää haasteita ja miten kipuilemme. Miten kaikki on yhtä, niin näkyvä kuin näkymätön, olemmehan henki kehossa. Ennen kaikkea toivoisin sinun rohkaistuvan näistä teksteistä ja olevan näkyvä kaikkine puolinesi itsellesi ja muille. Juuri sellaisena kuin olet ja juuri sillä ainutlaatuisella näkemisellä miten sinä oman sisäisen tiesi näet ja koet. Miten sinä olet sinun arkesi oma näkijä.

Kurkkuani kuristaa edelleen ja oloni ei ole helpottunut tämän kirjoittamisen myötä, koska kohta on se hetki kun tämä on kaikkien luettavissa.

Rakkaudella,
Laura